Luottamus hyvä, kontrolli parempi?

Lait, asetukset, direktiivit, säännöt, ohjeet... Näitähän riittää. Osa on hyvin perustavanlaatuisia, yleispäteviä, ns. maalaisjärjellä käsitettävissä olevia, jopa itsestäänselvyyksiä useimmille. Osa taas vaikuttaa totaalisen järjettömiltä joko siksi että kyseinen säännös ei vaikuta mihinkään tai sen noudattaminen on epätodennäköistä vaikkapa valvonnan mahdottomuuden vuoksi. Tällaisia järjettömiä lakeja on viimeaikoina säädetty oikein urakalla, tai ainakin on yritetty. Thorsin ulkomaalaislaki jäi ainakin osittain puolitiehen, onneksi. Lex Karpela sensijaan tuli voimaan, siitä huolimatta että ko. lailla yritettiin tehdä laittomaksi asia joka oli jo laiton, perustelemalla sitä ongelmalla joka ei varsinaisesti ole ongelma. Mihin se vaikutti? No, eräs ministeri sai epävirallisesti nimeään kantavan lain jolla jäi historiaan. Any publicity is good publicity, sanovat... Siitäkin voidaan olla montaa mieltä.
Miksi pitäisi huolestua jos laki on typerä ja sitä ei noudateta eikä valvota? Yksinkertaista. Yleinen lainkuuliaisuus rapautuu. "Miksi noudattaisin tätä lakia kun tuotakaan ei tarvitse noudattaa." Mitä enemmän tällaisia lakeja säädetään, sitä vähemmän luottamusta esivalta herättää. Kuinka luottaa esivaltaan, joka vaikuttaisi vieraantuneen tavallisen ihmisen arjesta niin kauas ettei edes kiikareilla voi tehdä havaintoja duunarin arjesta?
Mihin pyritään jatkuvasti lisääntyvällä kontrolloimisella? Mistä johtuu ettei järjenkäyttöön enää luoteta? Vanha sanonta sanoo että lait on lainkuuliaisia varten, rikollista ne eivät estä. Järjettömät lait aikaansaavat sen, että yhä useampi poikkeaa kaidalta polulta enemmän ja enemmän. Ei enää oteta vastuuta omista tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, vaan alitajuisesti jätetään ajattelu esivallan huoleksi, koska esivalta tietää mikä ihmiselle on hyväksi. Eihän ne muuten niitä sääntöjään tekisi niin paljon ja pikkutarkasti. Onneksi kurkun käyryys on kuulemma jo vapautettu säännöstelyn alta.