Suomalaiskansallinen sovellus tästä menee seuraavasti: Kolme kaverusta keräävät kolehdin (lue: veron) ja kimpparahoilla päättävät yhteistuumin ostaa pullon viinaa jokaiselle. Näin tapahtuu ja kun pullot on hankittu, äänestetään seuraavasta vaiheesta. Äänestyksen tuloksena päätetään porukalla aloittaa juominen yhdesta pullosta ja jatkaa sitten seuraavaan ja siitä kolmanteen. Näin toimitaankin ja kaverukset juovat kimpassa ensimmäisen pullon tyhjäksi. Kuinka ollakaan, yksi kaveruksista saa idean, mitäpä jos jokainen juokin omat viinansa? Asiasta äänestetään ja lopputuloksen arvaamiseen ei tarvita ennustajan lahjoja.
En ole mikään amerikkalaisen yhteiskunnan ihailija, mutta tunnustan suoraan että mielestäni jotkin asiat ovat siellä paremmin kuin meillä Suomessa. Esimerkiksi perustuslaki ja sen soveltaminen käytäntöön. Periaatteessa järjestys on sama molemmissa valtioissa: On perustuslaki, sitten on lait, asetukset, ohjeet jne. Selkeässä, alenevassa järjestyksessä. Ohje ei voi kumota asetusta, asetus ei voi kumota lakia, laki ei voi kumota perustuslakia. Näin siis periaatteessa. Meillä Suomessa tuo perustuslain tuntemus vain on hivenen heikolla pohjalla, eikä siihen ole totuttu vetoamaan yhteiskunnallisessa keskustelussa. Niinpä on olemassa poikkeuksia tuosta edellämainitusta järjestyksestä:
- AYO eli Aselupien YhtenäistämisOhje, joka kävelee aselain yli monessa kohtaa.
- Yliopisto-opiskelijan on kuuluttava ylioppilaskuntaan, vastoin perustuslain yhdistymisvapautta, joka on ns. negatiivinen oikeus. Eli ei voida pakottaa kuulumaan yhdistykseen. Tai siis ei pitäisi voida, perustuslain mukaan. Linkki aiheesta.
- Tuleva aselaki tulee todennäköisesti sisältämään velvoitteen kuulua ampumaseuraan jos tahtoo urheiluammuntaa harrastaa. Katso edellisen kohdan viittaus yhdistymisvapauteen.
